Lontoo, osa II: Mind the gap

Kun valokuvausvaltaiseen blogiin tulee kuvia.

West Endin katunäkymää

Binge-drinking ei ole syyttä britteihin yhdistetty asia. Metrossa Carlsbergejään juovat äänekkäät chavit, paikalliset pissikset, olivat suomalaisittain jopa kotoisia. Edessäni seisoi varsin mietteliäs intialainen tyttö, iältään jossain kahdenkympin tienoilla. Hänen kasvonsa olivat määrätietoiset ja kovat, juuri suureen kaupunkiin sopivat, mutta hänen surumielinen katseensa petti vaikutelman.

Halusin ottaa hänestä kuvan, mutta olin jätänyt kamerani hotelille. Kirosin tyhmyyttäni. Pian metro saapui Leicester Squarelle. Vielä kahden vuoden jälkeen muistan elävästi, kuinka The Smithsien Well I Wonder soi iPodissani(tm) noustessani kadulle. Morisseyn surumielinen ääni teki tunnelman. Kokeilkaa tekin kun pistäydytte Lontoossa. Varsin zeniä.

Linkki: Well I Wonder YouTubessa

- – - – -

Canary Wharf, Itä-Lontoon slummien keskelle pudotettu yritysmaailman enklaavi.

Nämä mainoskylttejä kannattelevat vanhat miehet joilla ei ole muutakaan työtä olivat varsin yleinen näky Lontoossa. Puhe Helsingin eriarvoitumisesta tuntuu ylireagoinnilta kun muistaa, että puolet Lontoon lapsista elää köyhyydessä.